Oma projektini

Ostin ensimmäisen todellisen projektiautoni Heinäkuussa 2009, näin jälkiviisaasti sanottuna turhan hätiköidysti - itselläni kun ei edes rakentelupaikkaa autolle ollut, ainoastaan kova vimma päästä rakentelemaan. Mutta pakkohan se oli ostaa kun halvalla sai. Varmaankin monille autoharrastajan tai Tupperware-keräilijän kumppaneille liiankin tuttu lause, mutta tässä kohden piti kyllä täysin paikkansa.
  Muutaman viikon ehdin ostoilmoitusta pitää yllä muutamilla foorumeilla kunnes tuli todella lupaavia ehdokkaita eräältä myyjältä. Pari niistä oli niin kiinnostavia että päätin seuraavana viikonloppuna lähteä oikein trailerin kanssa niitä tutkailemaan. Menomatka meinasi olla hieman tunteita nostattava, edellisenä iltana meni hieman myöhään Wanaja Festivaleilla lankomiehen kanssa, lähtö oli aikaisin ja sattui olemaan vielä todellinen hellepäivä, siis täydellinen päivä maaseutukruisailuun.
  Paikalle päästessä autot osoittautuivat juuri sellaisiksi kuin omistaja niitä oli kuvaillutkin, ellei jopa paremmiksi. Toinen autoista, vuoden 1970 Ford 17M oli juuri sellainen kuin mitä olin hakenut ja kun hintakin oli kohdillaan niin pidemmittä puheitta lastattiin auto trailerille, tehtiin paperit ja lähdettiin kotiinpäin. Olisi sieltä pari kissaakin saanut kaupanpäällisiksi, mutta niitä on muutenkin jo ihan tarpeeksi, niin ei tällä kertaa.

  Pari kuvaa ostokunnossa





Ulkonäkö oli kulahtaneen karu, mutta sekös vain sai kiinnostumaan enemmän. Automaalariks olin just lähössä opiskelemaan ja muutenkin olin muutaman vuoden ollut erittäin kiinnostunut autojen koritöistä. Olinkin juuri vastaavaa projektia etsiskellyt; jotain missä olisi jonkin verran haastavaa tekemistä, mutta ei kuitenkaan läpimätää. Tässä kyseisessä yksilössä mätä hommia kuitenkaan ei ollut omistajan mukaan tiedossa, enkä niitä myöhemmin auton ympärillä, alla ja ulkona pyöriessäkään ole pahemmin löytänyt. Muutama pieni reikä hiekkapellissä, mutta helposti korjattavissa.
  Ostohaluja ei myöskään hillinnyt kunnossa oleva autoon myöhemmin vaihdettu ja muutoskatsastettu suurin tehtaalta saatavissa ollut tekniikkapaketti, 2.6 litranen V6 moottori. Ostohetkellä (eikä myöskään tällä hetkellä) auto ei ollut ajokunnossa, mutta tälläistä klassikkoa ei voisi olettaakkaan saavansa ajokuntoisena siihen hintaan mitä siitä maksoin. Autolla oli kuitenkin ajettu säännöllisesti samana kesänä, oli ollut jopa leimassakin alkukesästä. Oli kuitenkin loppukesästä jäänyt ajosta, koska alkuperäinen perämurikka oli antautunut voiman alla. Uusi korvaava murikka tuli vaihdossa.
Omistaja oli auton läpikäyntiä aloitellut, mutta kaikki muut projektit veivät niin paljon aikaa, että jostakin oli luovuttava. Osuin paikalle oikeaan aikaan.

Jatkoa tulee kun huvittaa kirjoittaa