Päällisin puolin auto näytti ihan kohtuulliselta, halkeamia maalipinnassa siellä täällä, maalipinta oli kuplinut, ei sen kummempaa. Harmi kyllä suurin osa vaurioista tuli esiin vasta maalipintaa pois hioessa. Monet aikaisemmat paikkaukset tai ongelma kohdat oli useimmiten vain peitetty kitillä.
Tässä yksi suurimmista esiintulleista vaurioista:
Jossain vaiheessa autoon vaihdetun, toisen vuosimallin Corveten lokasuoja oli ilmeisesti ollut liian lyhyt tähän korimalliin ja lokasuojaa oli jatkettu koko matkalta laminoiden, ikävä kyllä huonoin tuloksin. Laminointi oli suoritettu suoraan vanhojen maalien päälle ja terävään reunaan. Kuten kuvasta näkyy, tämä ei ole kestävä korjausmenetelmä. Kaikenlisäksi muotoilu oli tehty vähän sinnepäin ja loput oli suoritettu kitillä.
Tässä kohden maalia poistaessani olin kyllä lähellä heittää kirveen kaivoon, mutta tästäkin selvittiin hyvällä asenteella ja kovalla työllä.
Tämän vaurion korjaaminen "oikealla" tavalla tässä aikataulussa olisi liian haastava tehtävä, kaikki lisätty lasikuitu jouduttaisiin poistamaan ja muotoilemaan lokasuoja uudestaan lasikuidusta. Niinpä päädyimme oikaisemaan ja tyydyimme viistämään halkeamien reunat suurelta alueelta, täytimme reikiä hartsilla ja laminoimme koko lokasuojan yli muutaman kerroksen kuitua. Jouduimme jättämään osan yläreunan kiteistä hartsin alle, sillä koko yläreuna oli käytännössä tehty kitistä.
Jatkoimme myös laminointia hieman lokasuojan reunaa pidemmälle, sillä maaleja poistaessa silmäsuojaimessa kopisi ja puolet lokasuojan reunasta katosi kittipaloina pitkin hallia.
Muut vauriot olivat onneksi lievempiä, mutta samalla tavalla räkäisten kasaan koottuja
Pitkän päälle tuo meinasi välillä syödä miestä, aina kun on kuvitellut että nyt on vauriot saatu korjattua, niin jostain löytyykin taas lisää. Onneksi olen rauhallinen henkilö, sivullisilta uhreilta säästyttiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti