Tiistaina jatkettiin samalla vauhdilla, aamusta ovien pinta hiottiin auki ja annettiin hieman lämpöä, ihan kuten Corvetelle edellisenä päivänä. Tämän jälkeen alkoikin rankka urakka korin epoksipinnoitteen hionnan parissa. Ja pintaahan epoksissa riitti. Tiedä sitten kuka sitä niin paljon siihen maalasi? Kaks parrakasta idioottia siellä kuulemma luuhas perjantaina viiden tienoilla...
Tässä kohdenhan epoksi oli käytännössä täysin täytevärinä, joten uskalsimme hioa pintaa niin kauan kunnes reunoista alkoi kittiä kuultaa läpi. Näin saimme pohjatöissä mahdollisesti huomaamatta jääneet lommot ja muut epäkohdat tasaisiksi. Sen verran täytyi olla tarkkana hionnassa ettei hartsia tai kuitua tulisi näkyviin. Epoksin toinen tarkoitushan oli toimia eristekerroksena hartsin ja muiden maalien välissä.
Kolmistaan Marikan ja Silvosen kanssa hiottiin ruokailuun mennessä koko kori läpi (vaikkakin tiukkaa meinasi välillä tehdä jaksamisen kanssa). Ruokailun jälkeen sitten tönäsimme 'Veten jälleen maalaamoon ja aloitimme JÄLLEEN tuskastuttavan suojausurakan. Maalarin työssä ehkä yksi turhauttavimmista kohdista on se, että kun on vaivalla suojannut auton tarkasti maalausta varten, niin tietää että kohta pitää repiä suojat pois, hioa autoa ja suojata taas uudestaan.
Vähän jouduimme taas venyttämään työpäivää ja Jarin pinnaa jotta saimme suojaukset valmiiksi ennen kotiin lähtöä. Jari siinä jotain uhkaili aikidon valkoisella vyöllä ja puukepillä. Onneks mulla on farkuissa musta vyö!
Keskiviikko olikin sitten taas perinteinen "kaikki mikä voi mennä pieleen, menee pieleen"- päivä. Saavuin aamulla etuajassa kouluun, tarkoituksena tarkistaa Jarilta värikoodi, jonka perusteella tietäisi minkä sävyisen pohjamaalin vetäisimme auton pintaan. No, Jari täysin vastoin tapojaan oli hukannut koodin ja sitä sitten tunnin verran arvottiin. Hiomavärin sävy saatiin selville ja lähdettiin Marikan ja Roosan kanssa tekemään sävyä, kun siinä sitten huomattiin ettei ole kuin yksi toimintakuntoinen pohjamaaliruisku - sekin tietysti jo käytössä... Sitä sitten odoteltiin ja kiroiltiin tunnin verran. No, nyt olisi ruisku, josko sitten tekis maalia. Hitasen meinas muutama ärräpää karata suusta kun ei ensisilmäyksellä osunutkaan tarvittavia maaleja hyllystä silmään, vaikka edellisenä päivänä olin vielä tarkistanut että kaikki löytyy. No, löytyi ne nyt lopulta nytkin pienen kiroilun avustuksella.
Päästiin jopa yhdentoista aikaan maalaamaan
Ja taas mennään
Hienoa jälkeähän siitä tuli. Jätettiin hiomaväri kuivamaan uuniin ruokailun ajaksi, jonka jälkeen oli tarkoitus aloittaa hiomavärin vesihionta. Kuitenkin hallista kuulu lievä kolahdus, toinen Corveten ovista tippui telineestään, pienen välijalan avulla... Onneks selvittiin melko vähällä, kitit vähän halkes reunasta, helppo korjata. Välijalka saa itse korjata aiheuttamansa vauriot :) Jotenkin tuntuu että Warriorin yllä leijuu jonkinlainen epäonnen ympyrä. Väenväkisin yrittää estää valmistumistaan.
Saatiin kuitenkin Corveten vesihiontaakin aloitettua, oon edelleen sitä mieltä että on kyllä harvinaisen perseestä koko vesihionta yleensäkin. Vähän meinasi koko tiimillä olla hermot kireällä loppupäivästä, yhteen ääneen todettiin että tänään ei kyllä jäädä ylitöihin.
Huomenna paremmalla mielellä sit hommiin. Jospa saataisiin vaikka vesihionnat valmiiksi ja päästäisiin raidoitusten ja pintamaalin suunnitteluun (koputan puuta)
