Eilen jäi päivitykset tekemättä, koska syöminen oli hauskempaa
Aloitimme päivän tarkistamalla perjantain maalauksien jälkeä, hyvältä näytti. Sitten olisikin edessä uusi kerros hieman paksumpaa epoksipohjamaalia. Alunperin oli tarkoituksena hioa valkoinen Percotop maali kevyesti hieman tasaisemmaksi ennen Temacoat GPL-S primerin maalausta, mutta tämä olisi vaatinut auton siirtoa takaisin halliin ja hionnan jälkeen suojauksien vaihtoa... Kyseessä kuitenkin oli maanantai, ulkona oli kylmä ja kaikenlisäks vissiin jotain kaikkee muutakin tai sillee. Niin eihän sitä jaksanut, tyydyttiin karhentamaan pinnat karhunkielellä maalaamossa. Säästyy paljolta vaivalta. Päätimme vielä varmuuden vuoksi uunittaa auton ennen maalausta, maalaamon lämpötila putoaa melko alas viikonlopun aikana. Halusimme siis varmistaa että percotop olisi varmasti täysin kuivaa ennen uuden maalikerroksen lisäämistä.
Saunan lämmetessä laitoimme Tonien kanssa korkeapaineruiskun käyttökuntoon ja teimme maalin valmiiksi. Käytimme jälkimmäisen epoksin levittämiseen korkkaria, jotta saisimme mahdollisimman paksun kerroksen tasoittamaan virheitä sekä myöskin ehkäisemään puhkihionnan vaaraa kittausvaiheessa. Myös perjantaina Percotopia maalatessa huomasimme että hajoitusilmaruiskut eivät ole aivan optimaalisia epoksimaalien levittämiseen pitkäkestoisessa työssä, maali alkaa jonkin ajan kuluttua tukkia suutinta.
Jes jes, jahka auton maalipinta oli jäähtynyt tarpeeksi aloimmekin loiskia maalia niskaan. Itselläni on hieman kokemusta korkeapaineruiskuttamisesta teollisuusmaalaamosta, joten maalasin ensimmäisenä ovien välit ja näytin Toneille miten korkeapaineruiskutus eroaa "tavallisesta ruiskutuksesta". Tämän jälkeen annoinkin äijien ottaa ohjat omiin käsiin, tyytyen vain välillä neuvomaan sivusta.
Toni Fellman aloitti katon maalauksesta
Toni F. jatkoi "takakontin" maalaamisella.
Kontti maalattuna
Sitten Toni Silvosen vuoro maalata keulaa
Työergonomiaa
Ennen seuraavan kerroksen maalausta annoin pinnan kuivua niin että sormella suojausta painettaessa maali oli vielä nihkeää, mutta sormeen ei tarttunut enään maalia.
Ja demokratian hengessä vaihdoimme maalauskohteita. Silvonen maalasi ovien välit ja Fellman keulan. Itse maalasin takaosan, koska olen pomo enkä todellakaan kyki lattialla
Luonnollisesti maalauksen aikana tuli ongelmia, tällä kertaa kemiallisen reaktion muodossa. Toista kerrosta maalattaessa Silvonen huomasi takana vilkunaukon kohdalla omituisen ilmiön, maali alkoi ryppyyntymään
Tähän ilmiöön on monenlaisia arvauksia tullut opettajien suunnalta, maalauksen aikana emme kuitenkaan ehtineet enempää miettiä, pomona päätin että raavitaan kaikki ryppyyntyvä maali kokonaan pois ja raaputellaan puukolla jälkiä jonka jälkeen vedimme hyvin ohuina harsoina maalia kohtien päälle. Maalauksen aikana tälläisiä kohtia löytyi takaata vilkun seutuvilta, yön jälkeen kohtia löytyi muutama lisää keulasta.
Keskiviikkona toivottavasti käymme koko tiimin ja opettajan kanssa läpi että mitä tässä ihan oikeasti on tapahtunut. Itse olen päätellyt että yhteensä kolmen tunnin uunituksesta huolimatta viimeisiin tekemiimme lasikuitupaikkoihin oli edelleen jäänyt hieman ohenteita jotka maalauksen aikana maalien ohenteiden avulla haihtuivat ja irroittivat/rypyttivät maalin.
Hienosti kuitenkin maalaus sujui, Tonit onnistuivat hienosti korkkarimaalauksesta, vaikka kohde onkin hieman hankalan mallinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti