perjantai 22. helmikuuta 2013

Aloitin teollisen pintakäsittelijän ammattitutkinnon koulutuskeskus Tavastiassa Helmikuussa. Tähän sivulehteen kerään koulutuspäivien tehtävien kuvauksia ja selosteita.

21. - 22.2. -2013

Etätehtävä PT: Tee tavanomaisesta työpaikallasi suoritettavasta tehtävästä työselostus vaihe vaiheeelta. Perustele käyttämäsi työmenetelmät käyttöteknisiin tiedotteisiin vedoten.

AT: Edellisen lisäksi ammattitutkintoa suorittavat tekevät kustannusrakenteesta erittelyn, maalin kulutus sekä työaikalaskelma. Mieti myös ympäristönäkökulmia, eli voitko vähentää maali- ja liuotejätteen määrää omilla toimillasi.


Työkohteekseni valitsin erään kaivos- ja porauskalustoa valmistavan asiakkaamme komponenttien maalauksen. Maalattavaa kertyi yhdelle erää melko paljon, kaksi täyttä riiputuskärryllistä erikokoisia
ja muotoisia kappaleita. Maalaukselle haastetta luovat kappaleiden moninaiset muodot sekä tässä tapauksessa tilojen ahtaus. Kappaleet jouduin ripustamaan hyvin lähelle toisiaan, näinollen pienentäen omaa
liikkumatilaani telineiden sisällä huomattavasti. Syy minkä takia en maalannut useita pieniä kärryllisiä perätysten, johtuu käytettävän maalin käyttöajasta, 1½ h (kokemukseen perustuen pikemminkin 45min).


Työohje oli T1, asiakkaan maalausohjekansiosta tällä koodilla tulee ohjeeksi Sa 2½, PU 80/1. Maalin sävyä ei erikseen mainita muuten kuin oranssi. Eli tässä kohtaa on pieni virheen mahdollisuus olemassa. Onneksi meillä ei ole kuin yksi oranssi maali käytössä, seikka joka helpottaa maalin valitsemista olennaisesti. Käytettävä maali on Teknodur Combi 3430 -polyuretaanimaali. Se on kaksikomponenttinen nopeasti kuivuva ruosteenestopigmentoitu maali joka soveltuu yksikerrosmaalaukseen. Tarkemmat tuoteselosteet täältä.



Kappaleet olivat singottu, eli teräsraepuhallettu esikäsittely asteeseen SA 2 1/2 jo ennen koneistukseen vientiä, joten heitin kappaleet fosfatoivaan pesuun (fosfatointi parantaa maalin tarttuvuutta), minkä jälkeen suojasin kappaleista kierteet ja koneistetut pinnat. Tämän jälkeen ripustin kappaleet roikkumaan. Maalia sekoitin 4,5 litraa valmista tavaraa.
Puhalsin osat paineilmalla vielä juuri ennen maalausta, varmistaakseni osien roskattomuuden. Maalauksen suoritin kahdessa osassa, vaikka ohje yhdellä kerroksella sen pyytää tekemään. Maali on kuitenkin talviolosuhteissa kohtalaisen herkkää valumaan, joten itse maalaan kappaleisiin ensin ohuen tartuntakerroksen eli harson, jonka annan kuivua noin viisi minuuttia, kunnes se ei enää koskettaessa tahri sormea, mutta tuntuu kuitenkin tahmean liimamaiselta. Tämän jälkeen maalaan itse pääkerroksen. Näin tekemällä minimoin valumien riskin ja toisaalta myös mahdollisuus unohtaa maalata joku nurkka pienenee kun kappaleet käy kahteen kertaan läpi.

Maalaukseen, sisältäen pesun ja suojaukset kului noin kaksi tuntia a65€/h ja maalia 4,5l (veikkaisin valmiin maalin litrahinnan olevan noin 150€).

Pyrin tietoisesti pitämään liuotinmäärät pieninä, mm. Maalaamalla useita kappaleita kerralla, näin pienentäen hukkamaalin ja liuotinten määrää. Pyrin tottakai tekemään maalia mahdollisimman tarkasti tarvittavan määrän, mutta etenkin erittäin pienissä määrissä tämä on hankalaa. Kokemuksen myötä tarkkuus toki kasvaa. Myös jätemaalit ja tinnerin kaadan omiin astioihinsa, sillä maalijäte voidaan kuivuttuaan hävittää normaalin jätteen mukana.

Auto-corr <3, jokainen vastaa itse lukuvirheistään

keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Ohi on!

Jahans, messut takana, fiilikset haikeat mutta samalla helpottuneet. Viimenen viikko ajokin parissa olikin sitten tarpeeksi rankka. Maanantaina ja tiistaina tehtiin normisti ylitöitä ja keskiviikkona sitten oikein urakalla. Vakiporukan + ABCin ja Kimin kanssa kasattiin ja kiilloteltiin autoa aamu kahdeksasta ilta yhteentoista. Siltikin meinasi mennä hieman tiukaksi, torstai aamuna vielä kuskin penkkiä kiinnitettiin kun Corveten noutajat olivat jo pihassa. Kyytiin hai kuitenkin saatiin ja sattuipa aurinkokin paistamaan sopivasti.

Ja kyllä näyttää hyvältä ulkoilmassa!


Torstaina lähdettiin sitten messuosastoa kasaamaan, rankkaa oli mutta tulos oli sen arvoinen

Hait päällekäin

Pääsiäinen menikin sitten kokonaisuudessaan messuilla päivystäessä, sunnuntaina pidin sen verran vapaata että tulin avovaimon kanssa kiertelemään messuille. Päivät venyivät pitkiksi, aamulla kahdeksalta lähtö ja illalla suunnilleen puoli kahdeksalta oltiin kotona. Messut kuitenkin menivät hyvin, halli oli tilavasti järjestetty eikä viime vuonna pahaa makua aiheuttaneita känniääliöitäkään tullut yhtäkään vastaan. Pääasiassa pelkkää hyvää palautetta tuli 'Vetelle, muutama mr. Know it all osui tietenkin paikalle, päällimmäisenä jäi mieleen eräs "autoexpertti" joka oli varmaan ensimmäistä kertaa elämässään polttimon vaihtanut ihan itse autosta ja nyt tiesikin sitten kaikesta kaiken. Tuli siihen autoa kehumaan että "muuten hyvä, mutta ootteko huomannu että konepellissä on yks pistehitsi noussut pintaan?"... Olis tietty pitäny mennä mukaan juttuun mutta oli vaan pakko tokasta että "tiesikkö et Corvetet on tehty lasikuidusta, ei vissiin pahemmin taida pistehitsejä olla?" Jäätävä hiljaisuus ja moro!
Autoista itselle jäi mieleen kohtalaisen harvinainen Studebaker Commander ja juurikin omaa automakuani edustanut Ford F-100 Fatbone pikkis.

Maanantaina purkujen jälkeen kun 'Vette oli jätetty Kimille tuli hieman haikeakin olo, mutta toisaalta todella helpottunut, nyt se on ohi. Vastuu loppuu tähän kohtaan, auto valmistui deadlineen mennessä ja lopputuloskin oli silmiähivelevä! Oma kehu haisee, mutta niinhän mulla aina.
Kaikenkaikkiaan erittäin opettava projekti ja toivottavasti vielä näemme hain liikenteessä täälläkin päin!

Jaa että mitäkö sitten seuraavaksi? No, lopputyönä hallissa odottelee jo vähän pienemmän mittakaavan klassikko, Taunus. Siitä sitten projekti seurantaa sivulehden Muita koulutöitä alla. Sinne sitten seuraavaksi lueskelemaan!

sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Loppusuoralla

Tässä vaiheessa uskaltaa jo ehkä hieman huokaista helpotuksesta, Corvette saadaan ainakin pääosin valmiina messuille. Viime viikolla saatiin viimeisetkin lakkaukset sekä korille että irto osille suoritettua. Viimeinen lakkaus suoritettiin tavallista enemmän siliävällä lakalla ja hitaalla kovetteella. Lisäksi haihdutusajat pidettiin todella pitkinä, juurikin paremman siliämisen takia. Vaikka itse sanonkin niin hyvää jälkeä tuli, lukuunottamatta melkoista roskamäärää korissa. Roskaisuus johtui pääasiassa siitä, että maalaamossa oli todella paljon lakkaajia, joiden edestakaisin juoksentelu luonnollisesti nostattaa roskaa... Toinen syy oli inhimillisessä erheessä, suojamuovi oli kiinnitetty väärinpäin. Käyttämässämme suojamuovissa ainoastaan toinen puoli on staattinen, eli roskia itseensä kiinnittävä, toinen puoli ei. Päätelkää loppu itse.
 Mutta roskat nyt ovat pieni murhe ja voimme olla tyytyväisiä sillä lakkapinta on kuitenkin erittäin hyvä. Roskien kiillotuskin aloitettiin jo viime viikolla. Hieman jäi homma taas perjantaina vaiheeseen kun opettajat taas napsivat valot pois etuajassa. Pimeässä on vaikea havaita kaikkia roskia. Silmälasitkin joutuu kohta hommaamaan kun silmiä särkee jatkuva pimeässä tihrustelu.
Perjantaina myös Marikan kanssa kiinnitimme suurimmat irto-osat paikalleen, konepellin, ovet ja luukkulamput. Targa-palatkin asettelimme hetkeksi paikalleen jotta pääsisimme ihastelemaan valmista tuotetta. Hyvältähän se näytti. Kimmo ja Kimi tulivat kaiketi tänään kokoamaan lopun auton valmiiksi?
Huomenna sitten jatkamme auton kiillottamista. Sitten rupeaakin olemaan valmista. Mitäs sitten tehtäisiin?

Auto suojattuna viimeistä kertaa, aluksi teimme muutamia paikkamaalauksia ennen viimeistä lakkausta.
Kuvista sen verran, että tuota sävyä nyt en jaksa ruveta sensuroimaan, kaikki sen kuitenkin tietää jo, mutta raidoista en edelleenkään laita kuvia, lopputuloksen voi tulla katsomaan paikan päälle messuille

Salla lakkaamassa. Aloitimme lakkauksen kevyellä harsopinnalla. Aluksi oli tarkoitus harsottaa vain raidat ja paikkamaalatut kohdat, mutta kun niitä oli niin tiheään, niin päädyimme harsottamaan koko pinnan. Tämän jälkeen kun pinta oli sopivan nihkeä vedimme ensimmäisen paksun kerroksen lakkaa.

Ensimmäinen kerros lakkaa vedettynä lokasuojaan. Roosa "the Hobbitt" elementissään, kiipeämässä lakkaamaan keulan alaosia.

Jälkimmäinen kerros vedettynä. Pidimme kerrosten välissä tunnin välihaihdutuksen, sillä käytimme hidasta kovetetta ja vedimme melkoisen paksuja kerroksia. Välihaihdutuksella halusimme varmistaa että kaikki ohenteet olisivat varmasti haihtuneet pois ennen seuraavaa kerrosta. Toisen kerroksen jälkeen pidimme vielä tunnin haihdutuksen ennen uunitusta.

Pintaa uunituksen jälkeen

Roskien poisto aloitettuna.

Ensi viikolla lisää kuvia.

tiistai 12. huhtikuuta 2011

I'm sorry, the title you were lookin' for has been sensored by

Saatte nyt tyytyä tekstiin ja jonkin sortin kuviin, pyyntö on käynyt ettei valmiista tuotteesta julkaistaisi kuvia ennen messuja. Eli tulkaa paikalle katsomaan miltä se soturi näyttää!

Saatiinpa tuossa reilu viikko sitten pohjamaalien vesihionnat valmiiksi, maanantaina 4.4. siirrettiin 'Vette taas maalaamoon ja Kimin kanssa aloimme suunnittelemaan raidoituksia. Korin raidoitukset onnistuivat melko hyvin, pienesti olivat teipit vuotaneet sieltä täältä, mutta helposti paikattavissa.
Kävi itselle hieman harmillisesti, tiistaina saimme raidat valmiiksi ja auton suojattua jotta keskiviikkona pääsisi heti aamusta vetämään auton pääsävyn pintaan ja tämän jälkeen lakkaamaan. Kuitenkin tiistai iltana iski kamala vatsatauti ja missasin sitten juurikin sen kohdan mitä olin projektin alusta lähtien odottanut... Hieman myös oli huoli että kuinka muu jengi saa homman sujumaan ilman mun subkonsektuaalista johdatusta (on se sana. Mut ei kannata tarkistaa sanakirjasta, sulla on kuitenkin vanha painos), mutta hyvinhän ne oli hommat hoitanu. Perjantaina pääsin takaisin puuhiin ja siellä jo valmisteltiin korin välihiontaa ennen seuraavaa lakkausta. Ja turhaan murehdin että jäi odotetut työt tekemättä, olihan siellä vielä kaikki irto osat maalattavana ja korikin lakataan vielä uudelleen. So, no worries, let it shine...












Corvette, raidat valmiina


Perjantaina sitten Tonit, Emmi ja Roosa aloittivat korin vesihionnat, mä ja Marika paikkamaalattiin ja lakkailtiin irto osat. Irto osissa homma meinas hieman tyssiä, paikkamaalaukset ei meinannut onnistua millään, aina sumua tuntui menevän väärään paikkaan ja roskia ilmestyvän jostain. Mutta kyllä niistäkin saatiin valmiita ja hyvät.
Maanantaina vesihiottiin kaikki osat valmiiksi uutta lakkausta varten.


Ovi viimeistä lakkaa vaille valmiina


Huomenna heti aamusta sitten vedetään viimeinen lakka päälle koriin, katsotaan josko vielä iltapäivästä ehtisi irto osat paikkamaalata ja viimeistely lakata?

Vähän suppeasti ja lyhyesti tuli tästä kerrottua, mutta ei sitä kovin tarkkaan jaksa ruveta puolentoista viikon takaisia tapahtumia selostamaan. Josko tästä sitten saisi taas inspistä kirjoitella ahkerammin?


Warriorshark loppukuosissa?

keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Murphy täydessä toimessa

Tällä viikolla Corvette onkin edennyt kuin pikajunan kyydissä (ei VR:n pikajunan...), maanantaina hioimme aamusta epoksipohjamaalin pinnat auki kevyestä ja lykkäsimme takaisin uuniin kolmeksi tunniksi. Näin varmistuimme että epoksi on varmasti täysin verkottunut. Tämän jälkeen olikin sitten melko paljon luppoaikaa, mutta käytimme sen jotenkuten hyväksi viimeistelemällä ovien sisäpinnatkin maalauskelpoisiksi. Iltapäivällä työnsimme hain ulos maalaamosta ja veimme ovet tilalle. Ovet saivat päälleen runsaan epoksipohjamaalikerroksen. Siinähän se päivä sitten hujahtikin.
 Tiistaina jatkettiin samalla vauhdilla, aamusta ovien pinta hiottiin auki ja annettiin hieman lämpöä, ihan kuten Corvetelle edellisenä päivänä. Tämän jälkeen alkoikin rankka urakka korin epoksipinnoitteen hionnan parissa. Ja pintaahan epoksissa riitti. Tiedä sitten kuka sitä niin paljon siihen maalasi? Kaks parrakasta idioottia siellä kuulemma luuhas perjantaina viiden tienoilla...
Tässä kohdenhan epoksi oli käytännössä täysin täytevärinä, joten uskalsimme hioa pintaa niin kauan kunnes reunoista alkoi kittiä kuultaa läpi. Näin saimme pohjatöissä mahdollisesti huomaamatta jääneet lommot ja muut epäkohdat tasaisiksi. Sen verran täytyi olla tarkkana hionnassa ettei hartsia tai kuitua tulisi näkyviin. Epoksin toinen tarkoitushan oli toimia eristekerroksena hartsin ja muiden maalien välissä.
  Kolmistaan Marikan ja Silvosen kanssa hiottiin ruokailuun mennessä koko kori läpi (vaikkakin tiukkaa meinasi välillä tehdä jaksamisen kanssa). Ruokailun jälkeen sitten tönäsimme 'Veten jälleen maalaamoon ja aloitimme JÄLLEEN tuskastuttavan suojausurakan. Maalarin työssä ehkä yksi turhauttavimmista kohdista on se, että kun on vaivalla suojannut auton tarkasti maalausta varten, niin tietää että kohta pitää repiä suojat pois, hioa autoa ja suojata taas uudestaan.
  Vähän jouduimme taas venyttämään työpäivää ja Jarin pinnaa jotta saimme suojaukset valmiiksi ennen kotiin lähtöä. Jari siinä jotain uhkaili aikidon valkoisella vyöllä ja puukepillä. Onneks mulla on farkuissa musta vyö!

Keskiviikko olikin sitten taas perinteinen "kaikki mikä voi mennä pieleen, menee pieleen"- päivä. Saavuin aamulla etuajassa kouluun, tarkoituksena tarkistaa Jarilta värikoodi, jonka perusteella tietäisi minkä sävyisen pohjamaalin vetäisimme auton pintaan. No, Jari täysin vastoin tapojaan oli hukannut koodin ja sitä sitten tunnin verran arvottiin. Hiomavärin sävy saatiin selville ja lähdettiin Marikan ja Roosan kanssa tekemään sävyä, kun siinä sitten huomattiin ettei ole kuin yksi toimintakuntoinen pohjamaaliruisku - sekin tietysti jo käytössä... Sitä sitten odoteltiin ja kiroiltiin tunnin verran. No, nyt olisi ruisku, josko sitten tekis maalia. Hitasen meinas muutama ärräpää karata suusta kun ei ensisilmäyksellä osunutkaan tarvittavia maaleja hyllystä silmään, vaikka edellisenä päivänä olin vielä tarkistanut että kaikki löytyy. No, löytyi ne nyt lopulta nytkin pienen kiroilun avustuksella.
Päästiin jopa yhdentoista aikaan maalaamaan







































Ja taas mennään

Roosa "Hobitti" Hahkala maalaa ja Marika opastaa

Fellman maalaa

Silvonen kuvittelee maalaavansa

Hienoa jälkeähän siitä tuli. Jätettiin hiomaväri kuivamaan uuniin ruokailun ajaksi, jonka jälkeen oli tarkoitus aloittaa hiomavärin vesihionta. Kuitenkin hallista kuulu lievä kolahdus, toinen Corveten ovista tippui telineestään, pienen välijalan avulla... Onneks selvittiin melko vähällä, kitit vähän halkes reunasta, helppo korjata. Välijalka saa itse korjata aiheuttamansa vauriot :) Jotenkin tuntuu että Warriorin yllä leijuu jonkinlainen epäonnen ympyrä. Väenväkisin yrittää estää valmistumistaan.

Muutama tommonen halkeama tuli kitteihin reunaan. Onni onnettumuudessa, mitään muita vaurioita ei tullut eivätkä nuokaan halkeamat olleet läpi asti. Välijalka ajoi halkeamat auki pieneltä alueelta ja kittasi vauriot. Pysyttiin tuosta huolimatta aikataulussa, ovetkin hiomapohjamaalataan huomenna.

Halkeamat hiottu auki.


Saatiin kuitenkin Corveten vesihiontaakin aloitettua, oon edelleen sitä mieltä että on kyllä harvinaisen perseestä koko vesihionta yleensäkin. Vähän meinasi koko tiimillä olla hermot kireällä loppupäivästä, yhteen ääneen todettiin että tänään ei kyllä jäädä ylitöihin.

Huomenna paremmalla mielellä sit hommiin. Jospa saataisiin vaikka vesihionnat valmiiksi ja päästäisiin raidoitusten ja pintamaalin suunnitteluun (koputan puuta)

lauantai 26. maaliskuuta 2011

After the fearsome battle against Wounded Warrior, the "Cuda' Eater" ended, only two men were still standing. And they were victorius!

Riittävän mahtipontinen otsikko kuvaamaan tätä fenomenaalista päivää? Eikö? Kokeillaan joskus uudestaan.

Todellakin, perjantai oli melko tapahtumarikas päivä, Corvette yritti kaikin voimin estää edistymisyritykset, mutta siitä lisää myöhemmin. Ensiksi palautetaan teidät ajantasalle Corveten edistymisen kanssa.

Maanantaina saimme pientä vahvistusta kun kolmosluokkalaiset palasit työharjoittelupaikoistaan takaisin koululle. Saimme kaksi oppilasta auttamaan kittauksissa, Lotta Nuoralan ja Hedda Leikkolan. Tytöt ottivat vastuulleen konepellin ja osan keulasta. Marikan, Fellmanin ja Silvosen kanssa teimme töitä oikein urakalla koko viikon ja saimme kuin saimmekin koko korin maalausvalmiiksi ajoissa (vaikkakin Silvonen alkuviikon lusmuili jossain, mutta Silvonen on jo saanut rangaistuksen epälojaaliudestaan). Torstaina meinasi pieni epätoivo ottaa valtaa, sillä pohjatöissä ei loppua näkynyt ja tuntui että emme millään ehdi saada autoa maalattua ennen viikonloppua. Iltapäivällä kävi vähän outo ilmiö; pölynpoisto ja valot sammuivat jo vähän ennen kahta ja oppilaat se opettajat katosivat jonnekin :o En tiedä sitten onko koululla rahat tiukassa kun pimeässä ja ilman pölynpoistoa joutuu tihrustamaan

Hiljaista ja pimeää on... Marika katselee säälivästi kun Silvonen on ilmeisesti jo nukahtanut

Pari tuntia taas väkerrettiin todella ahkerasti töitä ja monien hämmästykseksi perjantai aamuna auto oli täysin valmis suojattavaksi ja maalaukseen!

Tähän väliin voisi ehkä ottaa muutamia kuvia edistymisestä?


Lokasuojien korotuksista kaivettiin muutama ilmakupla auki ja montut täytettiin muovinkorjausaineella

Tämän jälkeen suurimmat epätasaisuudet tasoitettiin lasikuitukitillä (lasikuitu pysyy yllätys yllätys parhaiten kiinni lasikuidussa)

Sitten vielä hienokittiä

Hedda on saanut konepellin ja lokasuojien korkeuserot hyvin tasoitettua

Lotalla konepellin pokkaukset hyvällä mallilla.


Torstai-iltapäivän loistavan edistymisen takia tulimme Silvosen ja Marikan kanssa loistavalla mielellä kouluun perjantaina, viimeinkin se valtava kittaus on ohitse, auto kammioon ja maalit päälle. Näinhän sitä vois luulla...
Alamäki alkaa.

Isoimmat pölyt imuroitiin pois, kaikki vanhat suojat pois, Marika pienimpänä hyppää rattiin ohjaamaan ja me kolme raavasta miestä ja varmuuden vuoks yks pieni tyttö työntämään. Ei vittu, miten tää voi olla näin saatanan raskas, eihän tää liiku yhtään mihinkään (hups, kirosanoja... no, olkoon nyt eilisen kunniaksi pienenä anarkismina kiroilemattomuutta kohtaan), viimekshän tää liikku ihan helposti. Marika, onko vaihde päällä? Ei. Onko käkkäri päällä? Ei. Kokeile kytkin pohjassa. On jo. Ethän paina vahingossa jarrua? Haista... No mikä helv_tti tässä nyt taas on?
Tarkkaan kun rupes katseleen, niin taaksepäin työntäessä auto pyrki vain nousemaan takarenkaiden päälle, eli ilmeisesti jarrut jotenkin jumittaa. Hyvänä ideana tuli mieleen nostaa perää pumppukärryillä varovasti ja näin "hinata" 'Vette kammioon.
Hyvä idea, mutta pumppukärryn sakset eivät olleet riittävän pitkät ja paino tuli liiaksi trukkilavan päälle joka taas natisi sen verran uhkaavasti, että tämä idea täytyi hylätä.

Jari soitti Kimmolle joka muisteli että jarrussa voisi olla liian pitkät pultit jotka laahaisivat jarruja. No, nostin perän ylös, irrotin renkaan ja pyörittelin hieman levyä. Pyöri pari kierrosta taakse ja pysähtyi kuin seinään. Eteenpäin sama juttu. Eli vika ei ilmeisesti oo jarruissa, muutenhan levyt ei pyöris ollenkaan. Vika on siis ilmeisesti perässä. Taas ehti mieli painua, kun se kerran oli jo noussut, että loppujen lopuksi helppo homma, jarruista pultteja löysemmälle. Mutta eihän se mennyt niinkään.
Jälleen uusi soitto Kimmolle joka ehdotti että ottaisimme vetarit renkaiden puolelta irti. No tietysti, jos vetarit ei oo kiinni, niin renkaat pyörii vapaasti, ehdin taas jo innostua. Vetarit irti ja työntämään. Ei liiku vieläkään. Tässä vaiheessa itsellä alkoi jo keittää todenteolla mutta maltoin kuitenkin vielä tutkia että mikä siellä nyt vielä voi ahdistaa... Kävi ilmi että vetarit estävät paikoillaan ollessaan renkaita taipumasta liiaksi sisäänpäin, eli nyt kun vetarit olivat irti, jousi tahtoi kiskoa renkaat linkkuun koria vasten. Onneksi Jani opettajamme kanssa keksimme että jonkinlaisilla tuilla voisimme tukea renkaat tarpeeksi irti korista. Naapuriimme puupuolelle teettämään kakkosnelosesta sopivat pätkät joilla renkaat sai tuettua perää vasten. Viimeinkin auto liikkuu. Tosin amerikkalaisen malmin liikuttamiseen tarvitaan suomalaista puuta, mutta kuitenkin


Auto saatiin lopulta kammioon ja sitten alkoikin raivoisa suojaaminen. Kello rupesi suojaamisen puolessa välillä lähentymään jo kahta ja koulu oli siis loppumassa. Kysyin opettajilta lupaa jäädä ylitöihin. Lupa heltis ja Silvonen jäi kaveriks maalaamaan. Eihän sitä oikeasti aikataulun puitteissa olisi tarvinut saada juuri perjantaina maalattua, ihan hyvin olisi maanantainakin ehtinyt. Mutta tällä olikin puhtaasti moraalinen syy. Jos koko päivän saldo olis jäänyt ainoastaan noihin vastoinkäymisiin olis todennäköisesti koko viikonloppu mennyt piloille. Nyt kun 'Vette saatiin hyvin tuloksin maalattua, voidaan viikonloppua viettää rauhallisin mielin.
Eli Jari ja Marika kun tätä luette, älkää turhaa ressatko, vedettiin Tonin kanssa todella hyvä pinta, maalaus sujui täysin ongelmitta kuin junan vessa ja mitä nyt mattapintasen epoksimaalin perusteella voi sanoa niin näyttäisi että pohjatkin on tosi hyvät, ja kyljet suoria.
Loppujen lopuks oltiin Tonin kanssa viiteen, mutta ei kerrota kellekään, neljältä meidät piti kai heittää ulos?

Ehkä sit vielä kuvia maalauksesta

Tästä se lähtee. Toni aloittaa maalausta. Hyvästi ruma värien sekakirjo!


Keula maalattuna. Mitä mieltä oot Kimi, jätetäänkö tälläiseksi, mattalakkaa päälle vaan? Olisi ainakin melko ärhäkkä ja erikoinen väri. Itsellä on jokin perversio mattapintaisia "pohjamaalisävyjä" kohtaan.

Takakonttiin toista kerrosta. Sileältä näyttää

Oikea lonkka saa toisen kerroksen ylleen

Sitten vielä perään viimeinen kerros ja...

... valmista tuli!

Tästä oli hyvä lähteä viettämään viikonloppua hyvillä mielin, vaikkakin jouduin tänään tunnustamaan opettajille että en itse muista milloin olisi viimeksi ollut näin lähellä ettei päässä naksahtanut kun Corvette aamulla vittuili. Joku vois sanoa ettei tätä pidä niin tosissaan ottaa, mutta mä otan!
Onneksi kotona sais taas rentoutua Guitar Hero pelin parissa. Terapeuttinen vaikutus.

lauantai 19. maaliskuuta 2011

Kittausta kittausta

Onpa taas ollut taukoa bloggailussa. Melko ykstoikkosta ollut homma tämän viikon, ei ole jokaisen päivän osalta jaksanut samaa blogia kirjoittaa; tänään lisäsin kittiä, tänään hioin sitä pois, tänään lisäsin kittiä, sitten hioin sen pois. Ymmärtänette yskän.

Corvetten työstäminen on siis tämän viikon koostunut lähinnä kittaamisesta. Isojen kokonaisuuksien kittaaminen on siinä mielessä puuduttavaa, että vaikka edistystä tapahtuu niin itse sitä ei juurikaan huomaa. Esimerkiksi itse kittailin päivän aikana kuskin oven rakoja edessä ja takana, kuskin taka- ja etulokaria kaikkia samaan aikaan. Tuntui ettei edisty millään, mutta kas kummaa, yhtäkkiä olikin koko kylki valmiina!

Valoakin näkyy jo tunnelin päässä, suurin osa kittauksista on nyt suoritettu. Oon tuon sanonut varmaan kerran viikossa vähintäänkin, mutta nyt se on totta. Esimerkiksi lokareiden korotukset on laminoitu paikoilleen, kuskin kylki on pieniä yksityiskohtia lukuunottamatta valmis, apparin kylki samoin ja pyrstön kittauksetkin ovat täysin valmiit. Puskureiden kiinnitysten kanssa on vielä hieman säätöä, mutta ei mitää kaalikeittoa pahempaa.
Käytännössä ainoa suurempaa huomiota vaativa homma on konepeitossa, pokkauksien saaminen suoraan korin muoden pokkausten kanssa.

Fiilikset on viikon aikana pomppinu vähän laidasta laitaan, esim. torstaina Juha saavutti laskurissa (nyt 6-1), koska päivällä koulussa vitutti joku asia niin paljon että ei kiinnostanut olla yhtään pidempään. Kotona kone päälle ja takuuvarma biisi jolla vitutus kaikkoaa soimaan http://www.youtube.com/watch?v=_PbWsF-8aJU
jonka jälkeen fiilikset olivatkin taas jo tätä luokkaa http://www.youtube.com/watch?v=j3ojpE1BkEQ
Eli ihmiset, jos teillä on huono päivä, kuunnelkaa musiikkia, se auttaa!


Lokarin korokepala kuidutettuna kiinni









































Kuskin ovi takana ja edessä. Takaosa kuten myös takalokari ovat valmiit, etuosa viimeistä hiontaa vaille valmiina







































Sotamaalaus


Apparin ovi (et ois ikinä arvannu)


Pyrstö täysin valmiina

Palaillaan asiaan ens viikolla, aikataulusta sen verran, että perjantaina iltapäivällä viimeistään pitäisi olla hiomavärit yllä!