Pyhä koettelemus

Henkilökohtaisesti suurin haaste autossa itselleni on ollut käytännössä katsoen tuhoutuneen takapalan tilalle valmistetun korjauspalan sovittamisessa.

Takahelma oli jo irroitettu auton tänne tullessa ja Kimi sille etsikin jo uutta korvaavaa, mutta lukuisista kyselyistä huolimatta sellaista ei löytynyt, joten päätimme tehdä uuden palan ottamalla muotin vanhasta palasta.
Koivulan Riku teki suuren työn pelastamalla vanhan helman muotittamiskuntoon. Riku myös valmisti uuden kappaleen muottien avulla.

Tässä alkuperäisen helman päälle levitetty hartsia ja kuitua muotiksi. Ennen kuidutusta helma teipattiin yli kiiltäväpintaisella teipillä ja vahattiin paksulti, jotta muotti lähtisi ilman väkivaltaa irti

Uusi pala laminoituna muotin sisälle. Muotin sisäpuoli teipattiin ja vahattiin edellä mainituista syistä

Uusi kappale irroitettuna muotista

Tällä välin olimme Tonien Fellman ja Silvonen kanssa poistaneet kaiken maalin Corveten perästä. Tämä ei ollut helppo eikä mieluisa sillä koko takaosa on sen muotoinen, että hiomakoneet tai edes hiomatuet eivät sovi sinne, vaan kaikki on hiottava "paljain käsin" tosin mieluusti hanskat käsissä... Sisulla tästä hommasta lähinnä selvittiin.
Myös takaosaa hioessa paljastui epämieluisia korjauksia, tässä tapauksessa se oli vähän suurempi.

Koko takavalojen alla oleva osa oli vaihdettu, tai todennäköisemmin parsittu kasaan, ilmeisesti peräänajon takia. TÄSSÄKÄÄN tapauksessa korjausta ei oltu suoritettu oikein, paikoitellen lasikuitu palasia oli "liimailtu" toisiinsa kahden sentin kittikerroksella, ei hartsia tai kuitua ollenkaan. Turha siis sanoa että muotoja ei takapäässä enään juurikaan ollut jäljellä.

Seuraavaksi piirsin uuteen helmapalaan linjat alkuperäistä palaa hyväksikäyttäen ja poistin ylimääräiset kuidut kirurgisen tarkoin menetelmin:

Tämä olikin vähän turhaa tehdä, sillä tosiaan auton takaosassa muotoja ei enään ollut jäljellä, niin eipä tämäkään pala voinut kohdalleen osua

Tässä kohden kohtalaisen turhauteneena katselen että mikähän helvetti tässäkin meni vikaan. Huomaa auton ja helmapalan alaosassa olevat raot. Tuon verran oli autoon rakennettu pelkästä kitistä.

Jälleen meinasi epätoivo kurkistella, mielessä pyöri vaan "mitenkäs mun nyt pitäis muokata tää silleen, että kaikki saumat olis yhtä kapeat ja samalla tasolla"... Onneks Silvosen Toni taju ensimmäisenä kysyä ääneen, että minkä takia tän täytyy olla irrotettava pala? Soitto Kimille, saatiin lupa laminoida pala kiinteästi osaksi koria. Huh, helpompi, nopeampi ja ainakin allekirjoitteneesta esteettisempi vaihtoehto.

Pulttasimme palan paikoilleen ja peitimme saumat ulkoa teipillä ja pahvilla. Tämän jälkeen täytimme saumat sisältä hartsilla ja kuidulla. Teippi ja pahvi siksi, ettei takaa laminoitavat kohdat nousisi liian ulos helman ohitse. Taustan kovetettua poistimme pultit, viistimme saumat ulkopuolelta ja laminoimme saumoihin hartsia ja hyvin ohuita kuitusuikaleita. Sauman reunoille nousseet kuidut hioimme alas ja taas täytimme saumoja. Eli siis kittasimme kuidulla ja hartsilla.

Minä ja Marika haemme korkeampaa johdatusta ennen raskaan työn aloittamista, taustan laminointi kyseessä

Tässä viistän saumojen reunoja. Marika tykkää suojautua huolella. Tästä näkyy myös kuinka pitkälle "kolarikorjaukset" ulottuvat, puskurin päädyn kiinnityskohtakin on tehty uusiksi, tuossa vielä hieman maalia ja kittiä päällä, lopulta kun kaikki oli putsattu, tuo kohta on kaventunut ja pyöristynyt noin puoleen tuosta

Pitkällisen prosessin jälkeen takahelma on nyt kohtalaisen hyvin siistitty ja tasoitettu hartsilla ja kuidulla. Eristevärikerroksen jälkeen viimeistelemme korjaukset lasikuitukitillä.

Itse olen ainakin erittäin tyytyväinen tulokseen ja tekemisen tasoon. Uskomattoman hyvännäköistä jälkeä saatu aikaan melko lyhyessä ajassa ja kun vielä pidetään mielessä lähtökohdat ja se että olemme kuitenkin vielä vasta aloittelijoita näissä töissä.