sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Don't worry, be happy

Rakas päiväkirja, anteeksi suuresti etten ole muistanut päivittää sinua tarpeeksi usein viime aikoina. Juuh...

Kimi saapui odotusten mukaan keskiviikkona heti aamusta tutkailemaan osien sovituksia. Kimillä oli mukanaan Corvette-spesialisti Kimmo Nevalainen. Kimmo nappasi suuren oppilasyleisön edessä Corvetesta perämurikan irti huoltoon vientiä varten. Tämän jälkeen Kimmo opasti ovien hienosäädöissä ja kertoi muutenkin kuinka linjojen ja esimerkiksi puskureiden tulisi istua Corvetteen.

Ovet istuivat kohtuullisen kivuttomasti paikalleen, lokarien reunoja täytyi hieman leikellä raa-asti pois. Olimme tosiaan korityövaiheessa laminoineet reilut jatkot lokasuojiin, sillä maaleja poistettaessa lokarien reunat katosivat lähes kokonaan. Reunat oli korjattu huonosti laminoimalla ja kittaamalla


Lokarien reunojen leikkailua


Ovet sovitettuna.
Jotain pientä hienosäätöä ovissa vielä on, jostain syystä kun yläreuna on tasassa takalokarin kanssa, on oven keskikohta pari milliä ulompana ja alaosa taas pari milliä syvemmällä. Etureunojen kanssa on myös pientä soveltamista jotta saadaan raot kohdalleen.

Ovien tilanne juuri ennen hiihtolomalle lähtöä perjantaina






































Ihme juttu muuten tuo hiihtoloma, jälleen taas sabotoidaan työtä. Pakkolomaa joutuu pitämään viikon. Miksei muka työ voisi käydä lomasta? Olimmehan muutaman oppilaan kanssa viime hiihtolomankin koulussa tekemässä töitä. Puhtaasti opettajien iloksi :)
Perjantaina jäimme Silvosen Tonin ja Marikan kanssa pelkästään protestiksi kahdeksi tuntia ylitöihin.

Jep, mihin mä jäinkään... Tosiaan konepellin (tiedän, se ei oo pelti, se on konemuovi, mutta on tylsää kirjoittaa aina sama sana. Valitukset voi lähettää sähköpostitse) ja lokarin reunat eivät oikein matsanneet

Jos auto olisi peltiä, tuo olisi helppo asia korjata, mutta nyt lasikuidun kanssa joutuu hieman miettimään. Päätimme hioa lokasuojien reunat auki kuidulle asti, teippaamme alueen, teemme uretaanivaahdosta muotoilemalla muodot kohdilleen, laminoimme yli ja teemme siitä muotin, tämän jälkeen laminoimme valmiin kappaleen lokasuojiin kiinni. Näin tiivistetysti.


Alueet teipattuina. Vahasimme teipit kunnolla jotta saamme uretaanikasan vielä joskus irtikin


Uretaanivaahdot pursutettuna

Vaahdot hiottuna muotoonsa

Uretaani teipattuna yli. Teippasimme uretaanin ennen kuidutusta, jottei uretaania jäisi hartsin alle hankaloittamaan valmiin kappaleen laminointia lokasuojaan.

Seuraavaksi aloitimme laminoinnin. Marika laminoimassa

Jahka lasikuitu on kasteltu täysin märäksi hartsilla, käydään laminoitu kohta vielä läpi ilmaustelan kanssa. Tela poistaa laminointiin mahdolliset ilmakuplat. Kuvasta näkee myös kuinka hyvin lokasuojan ja konepeiton muodot alkavat osua yhteen jo tässä vaiheessa. Tästä jatketaan loman jälkeen.


Heh, luulitko että juttu loppu tähän? No ei nyt kuitenkaan, jatka vaan lukemista

Toni on edistynyt takapalan kanssa hyvää tahtia, keskiviikkona Kimmolta saatujen ohjeiden avulla takapala on saatu viimeistelyä vaille valmiiksi

Hienokittiin on jo siirrytty

Puskurin kiinnikkeille jouduttiin kaivamaan urat

Keula on muutenkin edistynyt hyvin, pokkauksissa ollaan päästy siirtymään hienokittiin

Okei, siinä oli kaikki. Nyt saat sulkea selaimen.



Siis ihan oikeesti, ei tuu enään mitään juttua, voit lopettaa



Istutko liikaa koneella?



Omapahan on elämäs, mä meen syömään.

tiistai 22. helmikuuta 2011

Dream on

Kittaukset edistyy vauhdilla, kuten eilen uhkasin, sain takalokarit valmiiksi jo heti aamusta, vaikka hiukan tiukkaa meinasi tehdä kärsivällisyyden kanssa. En tiedä yhtäkään niin ärsyttävää paikkaa auton pohjatöissä kuin lokarien kaaret. Onneksi muistin etsiä Zen-asenteen sisältäni ja homma hoitui sukkelaan kuin majavan sukellus tammenterhoon.

Lokarit valmiina


Tein siinä pienen välihommankin ennen ruokkista, maalasin A-Fordin laturin ja starttimoottorin. Välillä sentään jotain muutakin kuin hinkkaamista.

Tällä välillä loput hihhulit sovittelivat konepeittoa takaisin paikalleen. Vähän siitä joutui etureunaa höyläämään jotta mahtui menemään kiinni ilman rapinaa.

Konepeitto paikallaan








































Ei se ihan sopinut yhteen lokasuojien muotojen kanssa, raot ovat välillä liian isoja, välillä liian pieniä. Konepeitto on myös paikoitellen liian korkealla.
Loppupäivä meni hieman seisoskeluksi koska työstettävät kohdat kävivät vähiin. Ei viitsi ruveta konepeiton rakoja ruveta kittailemaan, paikoitellen ovat niin isoja että tarvisi laminointiakin tehdä. Samat ongelmat tosiaan olivat takapuskureiden kanssa. Kimi tulee käymään huomenna, josko antaisi luvan jättää tuollaisiksi. Autohan on kuitenkin ymmärtääkseni loppupeleissä Go, not Show meiningillä tehty.
No, Kimi tulee heti aamusta käymään ja päättää noista. Niki sai ovet eristemaalattua tänään, huomenna laitellaan nekin kiinni. Sitten alkaakin hihat heilumaan oikein urakalla. Takapakitkin toivottavasti jäävät tähän.

Vielä vähän kuvia siitä missä mennään kittauksien kanssa




maanantai 21. helmikuuta 2011

Pakkelia, munakokkelia?

Kittaukset on edenneet aika hyvällä tahdilla, Marikan ja Silvosen Tonin kanssa ollaan tehty hiki hatussa hommia. Ollaan jaettu työt niin että Toni tekee takapalaa, mä teen "takakonttia" ja takalokareita ja Marika kittailee suurimpia pois keulasta. Veikkaan että huomisen aikana saan omat hommani valmiiks ja siirryn Marikan seuraks keulaan. Toni tulee sitten joskus perässä... Toivottavasti ;D

Tämän viikon aikana olis tarkotus saada ovet ja konepelti paikoilleen jotta päästään säätämään raot kohdalleen. Niki on ison työn tehnyt ovien korjauksien kanssa, kaiketi huomenna laittaa eristemaalin päälle ja keskiviikkona voisi sitten asentaa paikalleen?

Kimikin kävi tänään helpottamassa urakkaa, toi meille kromikehyksen taakse rekisterikilven upotukseen. Nyt kun näki kuinka paljon kehys peittää kyseistä upotusta, pohjatöiden määrä putosi takapaneelin osalta rutkasti. On nimittäin todella hankala kitattava ja hiottava, ei oikein kittilasta, eikä hiomatuki mahdu. Näppituntumalla...
No, tulihan tuossahioman lisää työtä kun sovitettiin takapuskureita. Eihän ne ollut sinnepäinkään, kamalat cäpit sivuilla. Katsotaan miten sen kanssa edetään.

Ei vieläkään oo kuvia laittaa, oma kamera rupee olemaan sen verran vanha, että patterit on heti loppu kun vaan käynnistää kameran. Sitten pattereita saa taas ladata ainakin kaksi päivää putkeen. Ja huonoja kuviakin sillä tulee...

torstai 17. helmikuuta 2011

Raakakittaukset on aloitettu tänään. Eilen autoa uunitettiin viisi tuntia 60-asteessa, näin toivottavasti ehkäisimme loput maalin korkkaamiset. Temppu tuntui ihan toimivalta, tiistaina auki hiotut maalauksessa keittäneiden kohtien rajat olivat vielä ihan pehmeitä ja irtosivat kuin karkkipaperi, uunituksen jälkeen olivat tarttuneet kiinni kuin tauti.
Tänään tosiaan päästiin aloittamaan kittauksia, pienen tykytyksiä aiheuttaneen kohtauksen jälkeen, onneksi selvittiin ilman vaurioita kenellekään tai millekään. Jari tästä varmasti kertoo viikko päivityksessä.
Teemme suurimmat kittaukset lasikuitukitillä ja viimeistelyn polyesterikitillä.

Kuivakkaa tekstiä mutta olkoon.

tiistai 15. helmikuuta 2011

Melko vaisu päivä Corveten osalta. Poistimme suojaukset ja siirsimme auton halliin. Hallissa suojasimme auton uudestaan jottei hiontapölyjä pääsisi konehuoneseen tai sisustaan.

Vette suojattuna hallissa


Suojauksien yhteydessä etsimme kaikki eiliset rypyttyneet kohdat ja varmuuden vuoksi hioimme niistä kaiken maalin pois ja jonkin verran myös hartsia jotta ne loputkin ohenteet nyt viimeinkin lähtisivät pois. Samalla myös syytimme Silvosta kaikesta, jollain tapaa se kuitenkin tän aiheutti. Noh noh, pientä vitsiä jolla pidetään työporukan moraalia yllä.
  Samalla myös hiomme koko korin kauttaaltaan hiomatukia ja p240-karkeuksista paperia käyttäen. Tarkoituksena oli avata maalin pintaa ja päästää ohenteita haihtumaan sekä myös oikoa pienimpiä vauriokohtia. Annoimme suosiolla auton odottaa yön yli, huomenna aloitamme raakakittauksien tekemisen.

Turvallista matkaa!

Paineet on korkeat

Maanantai 14.2.

Eilen jäi päivitykset tekemättä, koska syöminen oli hauskempaa

Aloitimme päivän tarkistamalla perjantain maalauksien jälkeä, hyvältä näytti. Sitten olisikin edessä uusi kerros hieman paksumpaa epoksipohjamaalia. Alunperin oli tarkoituksena hioa valkoinen Percotop maali kevyesti hieman tasaisemmaksi ennen Temacoat GPL-S primerin maalausta, mutta tämä olisi vaatinut auton siirtoa takaisin halliin ja hionnan jälkeen suojauksien vaihtoa... Kyseessä kuitenkin oli maanantai, ulkona oli kylmä ja kaikenlisäks vissiin jotain kaikkee muutakin tai sillee. Niin eihän sitä jaksanut, tyydyttiin karhentamaan pinnat karhunkielellä maalaamossa. Säästyy paljolta vaivalta. Päätimme vielä varmuuden vuoksi uunittaa auton ennen maalausta, maalaamon lämpötila putoaa melko alas viikonlopun aikana. Halusimme siis varmistaa että percotop olisi varmasti täysin kuivaa ennen uuden maalikerroksen lisäämistä.
 Saunan lämmetessä laitoimme Tonien kanssa korkeapaineruiskun käyttökuntoon ja teimme maalin valmiiksi. Käytimme jälkimmäisen epoksin levittämiseen korkkaria, jotta saisimme mahdollisimman paksun kerroksen tasoittamaan virheitä sekä myöskin ehkäisemään puhkihionnan vaaraa kittausvaiheessa. Myös perjantaina Percotopia maalatessa huomasimme että hajoitusilmaruiskut eivät ole aivan optimaalisia epoksimaalien levittämiseen pitkäkestoisessa työssä, maali alkaa jonkin ajan kuluttua tukkia suutinta.
  Jes jes, jahka auton maalipinta oli jäähtynyt tarpeeksi aloimmekin loiskia maalia niskaan. Itselläni on hieman kokemusta korkeapaineruiskuttamisesta teollisuusmaalaamosta, joten maalasin ensimmäisenä ovien välit ja näytin Toneille miten korkeapaineruiskutus eroaa "tavallisesta ruiskutuksesta". Tämän jälkeen annoinkin äijien ottaa ohjat omiin käsiin, tyytyen vain välillä neuvomaan sivusta.

Toni Fellman aloitti katon maalauksesta

Toni F. jatkoi "takakontin" maalaamisella.

Kontti maalattuna

Sitten Toni Silvosen vuoro maalata keulaa






































Työergonomiaa








































Ennen seuraavan kerroksen maalausta annoin pinnan kuivua niin että sormella suojausta painettaessa maali oli vielä nihkeää, mutta sormeen ei tarttunut enään maalia.
Ja demokratian hengessä vaihdoimme maalauskohteita. Silvonen maalasi ovien välit ja Fellman keulan. Itse maalasin takaosan, koska olen pomo enkä todellakaan kyki lattialla






Luonnollisesti maalauksen aikana tuli ongelmia, tällä kertaa kemiallisen reaktion muodossa. Toista kerrosta maalattaessa Silvonen huomasi takana vilkunaukon kohdalla omituisen ilmiön, maali alkoi ryppyyntymään


Tähän ilmiöön on monenlaisia arvauksia tullut opettajien suunnalta, maalauksen aikana emme kuitenkaan ehtineet enempää miettiä, pomona päätin että raavitaan kaikki ryppyyntyvä maali kokonaan pois ja raaputellaan puukolla jälkiä jonka jälkeen vedimme hyvin ohuina harsoina maalia kohtien päälle. Maalauksen aikana tälläisiä kohtia löytyi takaata vilkun seutuvilta, yön jälkeen kohtia löytyi muutama lisää keulasta.

Keskiviikkona toivottavasti käymme koko tiimin ja opettajan kanssa läpi että mitä tässä ihan oikeasti on tapahtunut. Itse olen päätellyt että yhteensä kolmen tunnin uunituksesta huolimatta viimeisiin tekemiimme lasikuitupaikkoihin oli edelleen jäänyt hieman ohenteita jotka maalauksen aikana maalien ohenteiden avulla haihtuivat ja irroittivat/rypyttivät maalin.

Hienosti kuitenkin maalaus sujui, Tonit onnistuivat hienosti korkkarimaalauksesta, vaikka kohde onkin hieman hankalan mallinen

perjantai 11. helmikuuta 2011

Huolimatta opettajiemme herttaisesta huolenpidosta jaksamistamme kohtaan (näinhän he asian muotoilivat, oikeasti kyse oli epäonnistuneesta sabotaasi yrityksestä) Corvette eristepohjamaalattiin tänään. Aamu meinasi olla hieman turhauttavaa aikaa, Vette kun täytyi uunittaa peräti kaksi tuntia 60-asteessa jotta mahdolliset hartsin liuottimet saataisiin pois. Oli erittäin hyvä että tämä tuli tehtyä, uunituksen jälkeen Jari oli käynyt katsomassa autoa ja haki meidätkin paikalle ja näytti meille miksi se uunitus nyt tehtiin. Eilen iltapäivällä tehdyt kuitupaikkojen mattaukset olivat muuttuneet kiiltäviksi. Eli siis hartsissa oli ollut vielä ohenteita, jotka haihtuessaan olivat kiillottaneet pinnan uudelleen

Kuvasta käy myös ilmi keulan korjauksien laajuus

Corvette suojattuna, keulan korjaukset jatkuvat melko pitkälle...

Tässä vielä kuva tuosta perseestä laminoinnit valmiina


Maalaus sujui melko kivuttomasti, uuden tuotteen kanssa oli hieman hakemista. Käyttöohjeen mukaan ohennettuna oli vielä liian paksua, kuivui jo ilmassa. Aika paljon reippaammin sai ohentaa loppujen lopuksi. Hyvää jälkeä tuli, kiitos loistavan tiimin!
Maalauksen jaoimme kolmeen osaan, jokaiselle jotain. Toni maalasi oviaukot ja katon, Marika keulan, allekirjoittanut eli Ville, eli siis Mä, maalasi takaosan.

Yhteensä maalasimme kaksi erittäin runsasta kerrosta, keulaan runsaiden lasikuitu korjauksien takia kolme paksua kerrosta. Maanantaina hiomme korin kevyesti hieman tasaisemmaksi ja levitämme korkeapaineruiskulla todella paksut kerrokset epoksimaalia. Näin saamme pienimmät ongelmat peitettyä jo ennen kittausta sekä ennaltaehkäisemme eristemaalikerroksen puhkimenoa kittaus ja hionta vaiheessa.

Taas siellä kävivät opettajat hoputtamassa, mukamas jotain menoa perjantaina? Kenellä muka voisi olla
parempaa tekemistä perjantai iltana kuin maalata Corvettea?

Olikohan tässä nyt vielä jotain? Eipäkai, lisätään vaikka kuvia väliin

Toni maalaus vuorossa

Takakontti maalissa

Perä maalissa. Vaatii kittausta... Duh
 Etulokari värissä. Marika maalailee

Kuvasta saanee selvää paljonko kitattavaa on tiedossa

Keula maalissa. Taas Marika maalaa
Sinänsä mielenkiintoista, että maalauksen aikana tuli hirveä hinku jo päästä hiomaan ja kittamaan. Vaikka oli viikonloppu edessä. Means either that I don't have a life, or then I'm just dedicated. To be or not no be?

Lopuksi vielä ruiskutustiimi
Ylhäällä vasemmalta oikealla, mä ja Marika, alhaalla samassa järjestyksessä Toni ja Emmi


Äppäp, ei vielä.
Lopuks jotain ihan muuta. Saimme viimein tilaamamme linjan paidat, hihassa koulun logo ja teksti automaalaus.
Saa ylpeänä kantaa automaalarin leimaa kaupungilla
Malleina aivan suomalaisen keskimittainen Ville ja hieman lyhyenlännäksi jäänyt Emmi

Kuitti, Mokoma esiintyy tänään Hämeenlinnassa