After the fearsome battle against Wounded Warrior, the "Cuda' Eater" ended, only two men were still standing. And they were victorius!

Riittävän mahtipontinen otsikko kuvaamaan tätä fenomenaalista päivää? Eikö? Kokeillaan joskus uudestaan.

Todellakin, perjantai oli melko tapahtumarikas päivä, Corvette yritti kaikin voimin estää edistymisyritykset, mutta siitä lisää myöhemmin. Ensiksi palautetaan teidät ajantasalle Corveten edistymisen kanssa.

Maanantaina saimme pientä vahvistusta kun kolmosluokkalaiset palasit työharjoittelupaikoistaan takaisin koululle. Saimme kaksi oppilasta auttamaan kittauksissa, Lotta Nuoralan ja Hedda Leikkolan. Tytöt ottivat vastuulleen konepellin ja osan keulasta. Marikan, Fellmanin ja Silvosen kanssa teimme töitä oikein urakalla koko viikon ja saimme kuin saimmekin koko korin maalausvalmiiksi ajoissa (vaikkakin Silvonen alkuviikon lusmuili jossain, mutta Silvonen on jo saanut rangaistuksen epälojaaliudestaan). Torstaina meinasi pieni epätoivo ottaa valtaa, sillä pohjatöissä ei loppua näkynyt ja tuntui että emme millään ehdi saada autoa maalattua ennen viikonloppua. Iltapäivällä kävi vähän outo ilmiö; pölynpoisto ja valot sammuivat jo vähän ennen kahta ja oppilaat se opettajat katosivat jonnekin :o En tiedä sitten onko koululla rahat tiukassa kun pimeässä ja ilman pölynpoistoa joutuu tihrustamaan

Hiljaista ja pimeää on... Marika katselee säälivästi kun Silvonen on ilmeisesti jo nukahtanut

Pari tuntia taas väkerrettiin todella ahkerasti töitä ja monien hämmästykseksi perjantai aamuna auto oli täysin valmis suojattavaksi ja maalaukseen!

Tähän väliin voisi ehkä ottaa muutamia kuvia edistymisestä?

Lokasuojien korotuksista kaivettiin muutama ilmakupla auki ja montut täytettiin muovinkorjausaineella

Tämän jälkeen suurimmat epätasaisuudet tasoitettiin lasikuitukitillä (lasikuitu pysyy yllätys yllätys parhaiten kiinni lasikuidussa)

Sitten vielä hienokittiä

Hedda on saanut konepellin ja lokasuojien korkeuserot hyvin tasoitettua

Lotalla konepellin pokkaukset hyvällä mallilla.


Torstai-iltapäivän loistavan edistymisen takia tulimme Silvosen ja Marikan kanssa loistavalla mielellä kouluun perjantaina, viimeinkin se valtava kittaus on ohitse, auto kammioon ja maalit päälle. Näinhän sitä vois luulla...
Alamäki alkaa.

Isoimmat pölyt imuroitiin pois, kaikki vanhat suojat pois, Marika pienimpänä hyppää rattiin ohjaamaan ja me kolme raavasta miestä ja varmuuden vuoks yks pieni tyttö työntämään. Ei vittu, miten tää voi olla näin saatanan raskas, eihän tää liiku yhtään mihinkään (hups, kirosanoja... no, olkoon nyt eilisen kunniaksi pienenä anarkismina kiroilemattomuutta kohtaan), viimekshän tää liikku ihan helposti. Marika, onko vaihde päällä? Ei. Onko käkkäri päällä? Ei. Kokeile kytkin pohjassa. On jo. Ethän paina vahingossa jarrua? Haista... No mikä helv_tti tässä nyt taas on?
Tarkkaan kun rupes katseleen, niin taaksepäin työntäessä auto pyrki vain nousemaan takarenkaiden päälle, eli ilmeisesti jarrut jotenkin jumittaa. Hyvänä ideana tuli mieleen nostaa perää pumppukärryillä varovasti ja näin "hinata" 'Vette kammioon.

Hyvä idea, mutta pumppukärryn sakset eivät olleet riittävän pitkät ja paino tuli liiaksi trukkilavan päälle joka taas natisi sen verran uhkaavasti, että tämä idea täytyi hylätä.

Jari soitti Kimmolle joka muisteli että jarrussa voisi olla liian pitkät pultit jotka laahaisivat jarruja. No, nostin perän ylös, irrotin renkaan ja pyörittelin hieman levyä. Pyöri pari kierrosta taakse ja pysähtyi kuin seinään. Eteenpäin sama juttu. Eli vika ei ilmeisesti oo jarruissa, muutenhan levyt ei pyöris ollenkaan. Vika on siis ilmeisesti perässä. Taas ehti mieli painua, kun se kerran oli jo noussut, että loppujen lopuksi helppo homma, jarruista pultteja löysemmälle. Mutta eihän se mennyt niinkään.
Jälleen uusi soitto Kimmolle joka ehdotti että ottaisimme vetarit renkaiden puolelta irti. No tietysti, jos vetarit ei oo kiinni, niin renkaat pyörii vapaasti, ehdin taas jo innostua. Vetarit irti ja työntämään. Ei liiku vieläkään. Tässä vaiheessa itsellä alkoi jo keittää todenteolla mutta maltoin kuitenkin vielä tutkia että mikä siellä nyt vielä voi ahdistaa... Kävi ilmi että vetarit estävät paikoillaan ollessaan renkaita taipumasta liiaksi sisäänpäin, eli nyt kun vetarit olivat irti, jousi tahtoi kiskoa renkaat linkkuun koria vasten. Onneksi Jani opettajamme kanssa keksimme että jonkinlaisilla tuilla voisimme tukea renkaat tarpeeksi irti korista. Naapuriimme puupuolelle teettämään kakkosnelosesta sopivat pätkät joilla renkaat sai tuettua perää vasten. Viimeinkin auto liikkuu. Tosin amerikkalaisen malmin liikuttamiseen tarvitaan suomalaista puuta, mutta kuitenkin

Auto saatiin lopulta kammioon ja sitten alkoikin raivoisa suojaaminen. Kello rupesi suojaamisen puolessa välillä lähentymään jo kahta ja koulu oli siis loppumassa. Kysyin opettajilta lupaa jäädä ylitöihin. Lupa heltis ja Silvonen jäi kaveriks maalaamaan. Eihän sitä oikeasti aikataulun puitteissa olisi tarvinut saada juuri perjantaina maalattua, ihan hyvin olisi maanantainakin ehtinyt. Mutta tällä olikin puhtaasti moraalinen syy. Jos koko päivän saldo olis jäänyt ainoastaan noihin vastoinkäymisiin olis todennäköisesti koko viikonloppu mennyt piloille. Nyt kun 'Vette saatiin hyvin tuloksin maalattua, voidaan viikonloppua viettää rauhallisin mielin.
Eli Jari ja Marika kun tätä luette, älkää turhaa ressatko, vedettiin Tonin kanssa todella hyvä pinta, maalaus sujui täysin ongelmitta kuin junan vessa ja mitä nyt mattapintasen epoksimaalin perusteella voi sanoa niin näyttäisi että pohjatkin on tosi hyvät, ja kyljet suoria.
Loppujen lopuks oltiin Tonin kanssa viiteen, mutta ei kerrota kellekään, neljältä meidät piti kai heittää ulos?

Ehkä sit vielä kuvia maalauksesta

Tästä se lähtee. Toni aloittaa maalausta. Hyvästi ruma värien sekakirjo!

Keula maalattuna. Mitä mieltä oot Kimi, jätetäänkö tälläiseksi, mattalakkaa päälle vaan? Olisi ainakin melko ärhäkkä ja erikoinen väri. Itsellä on jokin perversio mattapintaisia "pohjamaalisävyjä" kohtaan.

Takakonttiin toista kerrosta. Sileältä näyttää

Oikea lonkka saa toisen kerroksen ylleen

Sitten vielä perään viimeinen kerros ja...

... valmista tuli!

Tästä oli hyvä lähteä viettämään viikonloppua hyvillä mielin, vaikkakin jouduin tänään tunnustamaan opettajille että en itse muista milloin olisi viimeksi ollut näin lähellä ettei päässä naksahtanut kun Corvette aamulla vittuili. Joku vois sanoa ettei tätä pidä niin tosissaan ottaa, mutta mä otan!

Onneksi kotona sais taas rentoutua Guitar Hero pelin parissa. Terapeuttinen vaikutus.